Siipeni kantaa

Niin monesti elämässään ajattelee, että jokin on nyt saavutettu. Olen valmis. Ja taas havahtuu siihen, kuinka alussa onkaan kaiken kanssa. Keskeneräisyyteen on totuttava ja uskottava itseensä – ja vähän kohtaloonkin. Ja olisihan tuo tylsää olla valmis. Valmis voi olla vain kohtaamaan uutta omana itsenään heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Oma haaveeni designalan yrittäjänä on saanut kolhuja kiitos muun muassa hankalan pandemiatilanteen, mutta en ole lannistunut.

Kun on intohimo tehdä jotakin, pienetkin onnistumisen hetket kantavat ihmeen hyvin eteen päin. Kun se intohimo on olemassa, jaksaa tehdä paljon töitä epävarmuudenkin keskellä.

Kaksi vuotta tätä tekemistä ja luomista on opettanut paljon siitä, miten usko omaan itseen antaa voimaa. Joskus putoaa lähelle maata, mutta pian taas siipeni kantavat.

Tätä pohtiessani syntyi koru Siipeni kantaa. Jos oli Voimanainen alussa minulle puhtia antamassa, nyt siipiäni kannattavat unelmani tulevasta kesästä ja heräävästä luonnosta. Uusi sarja sai alkunsa siitä, että tuleva valon aika antoi jo ajatuksena lohtua. Aloin uneksia kesästä. Syntyi unenomainen sarja Kesäyön uni.

Kesän luonto tarjoaa kaikkea ja runsaasti. Luonnolla on mahtavat voimat, mutta se on myös herkkä ja haavoittuvainen. Perhosen siipi on kevyt. Se kantaa perhosen ja nostaa taidokkaaseen lentoon kohti seuraavaa kukkasta.

Haluan Siipeni kantaa -korun muistuttavan kantajaa siitä, että hän on arvokas omana itsenään omine toiveineen ja pyrkimyksineen.

Usko itseesi ja siipesi kantavat.